En pelkää mitään - pelkkää sananhelinää?

Tosiaan tästähän ei todellakaan ole pitkä aika, kun tänne blogiin rustasin kiitettävän tekstin näin iltasella. Tänne on vaan kiva kirjotella aina välillä, kun ei oo muutakaan tekemistä.

Enkä viitti olla muiden jaloissa / riesana. ^^

Ehkä otsikko kertoo kaiken, oon tässä nyt pidemmän aikaa tuumaillu tota pientä lausetta. Miten joku voi väittää ettei pelkää yhtään mitään? Kyllä miu mielestä jokaikinen ihminen pelkää jotakin, oli sitten kuinka kova persoona kyseessä.  Minähän yleensä tokasen etten pelkää mitään, mutta höpöpuhettahan se on. En vaan kehtaa koskaan ottaa puheeks, koska tuntuu et sillon minnuu katottais vaan kieroon.

Niin, mitä mie pelkään?

Yleensä en pelkää mitään sen suuremmin, mutta kaikkein ehkä vaikuttavin asia on se menettämisen pelko. Pelkään jopa itelle tärkeiden ihmisten puolesta, jos ne ei sitä itse tee. Jos ei oman tietyn ajan jälkeen jostakin ihmisestä kuulu mitään, niin sitten iskee just semmoset "entä jos onki tapahtunu jotain?" ja samantien soittoo jostain. 

Kyllä, voisin sanoa että panikoin jopa muiden puolesta, vaikka itestäni en niinkään välitä. Ja muutamat sanoneetkin, että miun pitäis joskus ajatella myöskin ihan itseäni, eikä aina vaan muita. 

Mutta en mie vaan voi sille mitään, että pistän itelle tärkiät ihmiset etusijalle, sitten vasta itteni. Haluan varmaan vaan kai että just semmosilla ois kaikki hyvin.

Tää varmastikin kuulostaa aivan friikiltä, mutta en vaan voi itelleni yhtään mitään. Menettäminen on omalla kohdalla niin hirvee asia yksinkertasesti, enkä tunnu siitä pääsevän edes millään yli. 

Ne jotka ei ole menettäny itelleen tärkeetä / läheistä ihmistä, ei osaa kattoo asiaa tästä näkökulmasta, kyllä se pitää ns. kokea ennenkun tulee selittämään yhtään mitään mistään, kuinka se tuska ajan kanssa helpottaa ja aika parantaa haavat.

Aika parantaa haavat?

Onhan tuosta osittain faktaakin, mutta ei ne haavat koskaan parane kokonaan, uskokaa pois. Arvet siitä jää kyllä loppuiäksi. Että tommosia "aika parantaa haavat" "kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa" en halua koskaan keneltäkään kuulla.  En sano tätäkään millään pahalla, mutta haluan kirjottaa suoraan mitä mie ajattelen, en vaan jaksa kierrellä ja kaarrella sitä. 

Tai onhan sellasen ihmisen helppo jotakin tuon tapasta tulla kertomaan ja taputtelemaan olalle, jos ei omakohtaista kokemusta vaan ole. Ei ehkä jokasen kohdalla, mut miulle itelle tollasten jälkeen tulee vaan entistä pahempi olla. Mielummin haluan vaan olla ihan itekseni, ilman mitään kliseisiä lauseita. 

Mutta jätän tän kirjotuksen aikasempaa lyhyeks tällä kertaa, kattellaan taas kun päähän juolahtaa jotakin kirjottamisen aihetta taas. 

Ja ideoita saa ilmanmuuta laittaa vaikka Facebookissa (profiiliin), voin sitten valikoida joitakin aiheita, mistä voisin jossain vaiheessa rustailla. 

Ja toki sähköpostiinkin saa ujuttaa ideoita, jos ei halua että saan tietää lähettäjän. ^^'