Everyone makes mistakes.


Halusin nostaa kissan pöydälle, koska en keksiny mitään muuta kirjottamisen aihetta tähän hätään. Kunhan vaan pääsin kirjottaan jotain schaissee tännekin, niin saan sen oman pienenpienen mielenrauhan.

Jokanen meistä tekee elämänsä aikana virheitä, toiset pieniä ja toiset sitten vähän isompia. Jotkut myöntää mokanneensa, jotkut ei anna periks millään hinnalla. 
Joskus virheet voidaan korjata, mutta niitä ei voi koskaan jättää tekemättä ellei joku keksi sitä perhanan aikakonetta, millä pääsis ajassa taaksepäin. Mut joskus tehdään virheitä, joita ei korjaa mikään. Ne jää aina tonne takaraivoon ja yhdeks kappaleeks elämänkirjassa. Se on vaan elämää, tuskimpa kenenkään polku on pelkällä ruusuilla tanssimista. Tai sitten ne osaa piilottaa / salata vastoinkäymisensä helvetin hyvin ja esittää aina iloista ja kaikkien rakastamaa, täydellistä persoonaa. 
Eihän se nyt niin voi mennä? Mitä täällä mitään oppii, jos ei tee virheen virhettä? 

Mie oon tehny aikanani virheitä, pieniä ja suuria. Korjattavia ja niitä, mitä ei missään määritteessä voi korjata. Monia ihmissuhteita oon menettäny tekemieni virheiden takia ja kyllä, se nykyään vituttaa älyttömästi. Eihän sitä sillon joskus ajatellu asioiden kääntöpuolta, kunhan vaan oli kivaa.
Yhden parisuhteen oon onnistunu tuhoomaan väärillä päätöksillä ja virheilläni, mitkä koputtelee tuolla takaraivossa. 

Kyllä mie nykyään kadun jopa suurinta osaa tekemisistäni, niitä mitkä ois todellakin vaan voinu jättää tekemättä. Ehkä miulla olis muutamakin kaveri vieläkin, jos en olis mokaillu niin pahasti. 
Virheistä tosin oppii, tietää ainakin jättää seuraavalla niin tekemättä. Joskus vaan oppii kantapään kautta. Se on se elämän kääntöpuolen yks luku. 


Eikös ne virheet myöskin muokkaa ihmistä, ne taitaa myöskin hahmottaa millanen persoona onkaan kuoren sisäpuolella. Ne myös opettaa itse jokaselle sen harmaan puolen, ei kaikki ookkaan niin ilosta ja ihanaa kun luullaan. 
Ei ketään kumminkaan pitäis tuomita virhetekojensa takia, se on mennyttä elämää ja pitää elää tässä hetkessä. Älkää jääkö junnaan toisen entiseen elämään, tuskimpa kukaan teistä ole puhtonen pyhimys. 
Mie en päättele / tuomitse ketään sen perusteella, mitä ne on joskus tehny. Vaan mitä ne on nykyään. Enkä halua kenenkään tekevän omia päätöksiään miusta omien virheiden /menneisyyden perusteella.
Toki menneisyys kertoo paljonkin persoonasta, onko se räjäyttävä ja menevä persoona, vai salamyhkänen mysteerilaatikko. Kumminkin jokanen meistä omaa elämäänsä, eikä kukaan voi toisen menneisyyttä muokata millään tavoin. 

Kommentit