One story: School bullied.

Ei tää varsinaisen tarinan muodossa oo, mutta parempaa otsikointia en sitten tälle keksinytkään.

Mie itse en voi missään määritteessä sietää koulukiusaamista, oli se henkistä tai fyysistä - se on aina samanlailla väärin. Ehkä te kiusaajat saatte siitä jonkinlaisia kiksejä polkemalla muita maahan, vaikka taidatte ite olla säälittäviä raukkoja päästä varpaisiin. Kohotatte egoonne mitä raukkamaisimmalla tavalla? Onko siinä jotain hienoo, tehdä toisen koulun käynnistä helvettiä? Mitä jos teille itelle tehtäis näin, oisko se sillon hienoo? Tuskimpa paljoo sillon naurattais..

Mie jos kuka tiedän mitä se koulukiusattuna oleminen on. Enkä tarkota mitään pientä nälvimistä pari kuukautta. Vaan ihan oikeesti henkistä ja fyysistä koulukiusaamista 2. luokasta 7. luokan alkuun (eli n. 5vuotta sitä paskaa niskaan).

Olihan ne vuodet yhtä piinaa, mutta jollain ihmeen konstilla vaan jaksoin niellä sitä kuraa vuodesta toiseen uudestaan ja uudestaan. Kyllähän se jätti arvet sillon ja ihan varmaan pysyvästikin, että kiitos vaan kaikille kiusaajille helvetisti. ♥

Miullehan päälle vuos sitten uusien ihmisten näkeminen ja ihmisporukoissa liikkuminen oli ylitsepääsemätöntä, jollon lukittauduin melkeimpä 24/7 vaan neljän seinän sisälle. En uskaltautunu mihinkään, just sen takia koska pelkäsin tulevani taas tyrmätyks ja poljetuks ojanpohjalle. Kyllä se "tunne" on vieläkin takaraivossa, vaikka oonkin jotenkin positiivisesti uusien tuttavuuksien avulla päässy pikkuhiljaa siitä ihmiskammosta yli.

Ei ne ajat ikinä unohdu / muistot niiltä ajoilta,  vaikka niin vois joku tyhmyyttään luulla.

Ja voin sanoo ymmärtäväni niitä, joilla on paha olla koulukiusaamisen takia. Ei se oo mikään hauska juttu tai leikin asia. Vaikka se teidän kiusaajien mielestä onkin varmasti tosi kivaa, niin miettikääpä ihan vaikka kaks kertaa, mitä te sillä aiheutatte. Sitten te kehtaatte ihmetellä miten tää kiusattu on pitkään (ehkä jopa koko elämänsä) sulkeutunu, ahdistunu tmv.

Kannattais kattoo sinne peiliin ja kysyä iteltään, että mikä ite on. Tuskimpa sieltä kattoo kauheen arvostettava persoona? Empä ainakaan usko.

Ehkä teillä kiusaajilla on pääkopassanne jotain ongelmia, joten teidän täytyy purkaa ne viattomiin ihmisiin kiusaamalla? Jos teillä on vaikeeta, niin varatkaa aika vaikka terapeutille tmv. ja menkää puhumaan ihan ammattiauttajan kanssa. Varmaankin semmoset osaa löytää ratkasun teidän henkisiin ongelmiinne.

Kiitos.