Vuotta 2013 jäljellä vielä ei_niin_hääppösesti

Hui, miten tää vuosi on tosiaan mennyt nyt ainakin kesän jälkeen huimaa vauhtia. Toisaalta ihan hyvä, että saadaan tämäkin vuosi taas kohta jo pakettiin, hyvä syy yrittää taas kliseisesti todeta sitten "uusi vuosi ja uudet kujeet". Vaikka yleensä ne kujeet tuppaa olemaan melko samanlaisia, kuin aikaisempinakin vuosina. Toki ne oman iänkin myötä enemmän tai vähemmän muuttuu, suuntaan jos toiseen. Ja sekin on ihan itsestä kiinni, mille tielle haluaakaan uuden vuoden kunniaksi lähteä. Itsehän en tosiaan tiedä, mitä ensi vuosi omalle kohdalle tuo tullessaan -toivottavasti edes jonkin verran enemmän positiivista.

Tää vuosi kun on mennyt järkyttävää alamäki-ylämäki -tyylillä vähän väliä, loppuvuosi on semmosta kuumotusta yhden asian takia että alta pois ja aamen. Nyt vähän kaduttaa, mitä tuli mentyä sanomaan. Mutta eihän sille enää mitään voi, katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Ja kerran toki sitten jotenkin hienotunteisesti sitten siitä teille lukijoillekin, en nyt ennenaikojani halua ruveta maalailemaan piruja seinille. Kun mitäänhän ei ole vielä päätetty, kuinka Jullen tulee käymään.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, niinkuin äitikulta kliseisesti eilen mulle sanoikin. Tottahan se on, kyllä sitäkin vähän jänskättää mitä omalle kakaralle tapahtuu.
Huh.

Serkukset ku ilvekset, ja vieläpä ihan selvinpäin. Haha! (09/11/13)

Onhan mulla hyvinkin mennyt, jos lopetetaan tää arvailuleikki ja salaperäisyys. Muutaman ihmisen kanssa oon nyt parin kuukauden aikana parantanut välit huomattavasti parempaan suuntaan, kun mitä ne oli vaikka viime vuonna. Ja muutaman serkunkin kanssa oon saanu välit edes vähän parempaan suuntaan, pieni edistysaskel sekin! Kerrankin oon itestäni ylpee, että sain jotain kaveripuolellakin aikaseksi. Vaikka oon osannut olla tän vuoden aikana harvinaisen vaikee ja vittumainen oman tien kulkija, joka ei oo halunnut keneltäkään apua tai mitään. Kuvitellu muka aina pärjääväni yksin kaikesta.
Vieläkin ihmettelen, miten nää ihmiset on vaan kestäneet mua tän koko helvetillisen vuoden. Itse en olis varmaan kun johonkin puoleenväliin, minkä jälkeen iskenyt hanskat tiskiin.
Ehkä just näiden ihmisten takia oon jaksanu painaa eteempäin, enkä oo totaalisesti vajonnu sinne pahnan pohjimmaisena synkkyyteen. Joka kerta joku on sieltä alhaalta repiny niskavilloista ylös ja henkisesti huitassu turpaan, että tääkin akka heräis taas todellisuuteen.

Mutta mitähän mä vielä tänne kirjottelisin teidän luettavaksenne. Pahoittelen suuresti, etten oo kauheesti jaksanu tänne mitään sen suurempaa postailla taas vähään aikaan. Mutta jossain välissä olis taas tarkotus pistää semmonen kuvapläjäys tulemaan, että alta pois! Heti, kun vaan jaksan innostua pelleilemään ton kameran kanssa. Pitäs ostaa siihen vaan uus akku, kun se on noita tehojansa jo menettänyt näiden vuosien aikana riittävästi. Kamerassa itsessään ei oo mitään vikaa, tykkään siitä just tollasenaan. Oon vaan laiska lähtemään johonkin keskustaan metsästään kameraliikkeeseen tmv. oikeanlaista akkua.
Vaikka tosiaan netistähän sais halvemmalla, mutta kun en oo kerenny ruveta surffailemaan täälläkään kuumeisesti jonkun härpäkkeen takia. Aika kuluu paremmin jotenkin muuten, kun napittaessa koneen ruutua silmät ristissä.
Ehkä mä jossain vaiheessa sitten päätän, että se uus akku on tosiaan pakollinen. Nyt vaan ei tunnu siltä, mutta ehkä jossain vaiheessa. Ehkä ens vuonna sitten, koska uudet kujeet ja ajattelin kujeilla ensimmäisenä sen härpäkkeen kameraan.

Ai että kun olen hauska, ihan nauran omille jutuilleni täällä vedet silmissä.

Ymmärtäkää sarkastisesti. ♥