Yli vuoden puolenvälin

Ajatella, miten tääkin vuosi on mennyt hullun äkkiä tähän asti. On kumminkin jo vähän risat Elokuun puoliväli, koululaiset on palanneet kouluun ja sitä rataa, syksy alkaa pikkuhiljaa hiipiä ovesta. Tosin vielä ei kyllä siltä vaikuta kun ottaa nämä tämänhetkisetkin helteet huomioon, miten tuolla ulkona on vieläkin niin jumalattoman kuuma päivisin! Eihän se tietenkään ole yhtään huono juttu, nautitaan nyt näistä hyvistä keleistä vielä kun niitä riittää.
Kohta pääsee väki taas valittamaan, kun on viilee, kylmä, pimeetä ja märkää. 
Omakohtaisesti jopa vähän tykkään ja odottelenkin syksyn tuomia pimeitä ja sateisia kelejä, ja sitä seuraavaa mainiota talvea! Talvenlapsi kun olen, niin en malttaisi millään taaskaan odottaa sitä. Mikään joulu ja uusi vuosihan nyt ei kiinnosta yhtään, ne ei oo ollu mun juttu sitten abouttirallaan vuosikymmeneen. Etenkin joulun alla se järjetön stressaaminen ja säntäily joka paikkaan 1-2 päivän takia, mitä ihmettä. Silloin näyttää siltä kuin maailmanloppu olis tulossa, porukka kauhoo kauppojen hyllyt tyhjiksi ja käyttäytyy kun säikyt peurat ajovaloissa, tai kissat joille on tyrkätty sinappia perseeseen.
No jaa, jokainen tyylillään ja sitä rataa. Itse pysyn kyllä siinä vaiheessa visusti pois jaloista.
Mutta mitä tässä nyt jo höpötän jostain joulusta, saatika talvesta ylipäätään. Lopetetaan samantien tähän!

Siitähän onkin taas vierähtäny tovi kun oon mitään kirjoittanu tänne blogin puolelle. Viimeisin aihe sai yllättävän posiviitisen vastaanoton, kiitos todella paljon siitä! :) Tällä kertaa postaus onkin vähän lepposampi ja aiheettomampi, tämmöinen "pakko kirjoittaa tähän väliin, kun iski inspis". Muuten tässä on muutama kuukausi mennyt tosi kivasti, ei mitään moitittavaa. Tullu hullusti heiluttua ihan vaan kotipaikkakunnalla ja muuallakin. Enemmän ja vähemmän humalaisessa olotilassa. Kavereita nähty, grillailtu ja muutenvaan kesää tullut vietettyä aikalailla kuin muutkin (kai). Uimassa en oo käyny kertaakaan, enkä todellakaan mene. Senverta vesikammonen tapaus kun on, niin tämä asia on ehdoton ei.

Tässä elokuun alkupuolella tuli vaan vähän hurjempi takapakki omalle kohdalle. Ei, kukaan ei kumminkaan kuollut. Sain kontolleni pahasti tulehtuneen sylkirauhastulehduksen naaman oikeelle puolelle. Koko leuan alue +kaula turpos ihan muodottomaks, pahimmillaan näytti kuin leuan kohdalla olisi ollut puolikas tennispallo. Lääkäriin menemistähän viivyttelin sen 5 päivää jumalattoman kipuilun kanssa, koska ajattelin että oon vaan kolauttanut ton leuan johonkin vähän kovemmin.
Kyllä lääkärikin totes, että pitää olla kyllä hyvät hermot ja kivunsietokyky että tän kanssa on pystyny olemaan. Hetken tädin tutkistelun jälkeen sain sitten reseptit apteekkiin, mitkä hain samana vuorokautena. 500mg antibiootit (3krt/pv) ja 250mg kipulääkkeet (1-2krt/pv), eli ihan jees satsi päivässä on tullut vedettyä.
Kolmen päivän jälkeenhän vasta noi antibiootit alko pureen ihan kunnolla ja turvotuskin pikkuhiljaa laskeen naamasta. Pahimmat kipuilut oli kokonaan loppunu, mikä oli jumankauta suur helpotus viikkoihin! ♥
Jännän äärellä oltiin kyllä tossa 16. päivä loppuillasta, kun yhtäkkiä tuli ihan kammottavan huono olo ja verenmaku suuhun. Alta aikayksikön tuli painuttua vessaan lavuaarin ääreen ja suusta pulputti verta siihen malliin, ettei meinannut loppua näkyä. Yks tulehtunu rauhanen päätti sitten puhjeta just sillä hetkellä, ai että mikä ajoitus (tosin, onneks sitä ei ollu missään kaupungissa/kaupassa tmv.).
Olo kyllä helpotti huomattavasti ja leuan alla /kielen seudulla ollut möykky lähti huspois painamasta, kyllä tuntuu nyt niin hyvältä.

Vielä olisi keskiviikkoon AB-kuuria jäljellä, pitäähän se tottakai syödä loppuun. Ja katsotaan sit, mitä tuleman pitää, toivonmukaan ei mitään komplikaatioita ainakaan ja tästä selviäisi näinkin helpolla. :)