Liki vuosi viime postauksesta, mitä meille kuuluu nyt?

Heippatirallaa ihan jokaiselle, jotka nyt sattuu tätä blogia vielä vilkasemaankaan tänä päivänä! Viime postauksesta tosiaan on viikkoo vaille tasan vuosi, ihan tajutonta miten aika nyt ajatellen on menny
tosi nopeesti! Kaikenlaista on ehtiny tapahtua tässä ajassa omassa elämässä, ettei ihan jokaista asiaa voi millään muistaa...

Pääpainotteisesti on menny tosi kivasti, mitään sen suurempia kompastuskiviä ei eteen oo tullu missään vaiheessa. Toki pienet ja ehkä ihan hilppasen suuremmat vastoinkäymiset ja murheet on osa elämää, joten en niitä niinkään tähän kastiin kummikaan luokittele. Sitten olis eri asia, jos jotai oikeen dramaattista käännettä elämässä olis tapahtunu.


Mutta tosiaan, valtakunnassa kaikki hyvin ollu koko vuoden, ei minkäänlaista valittamista. Tässä muutaman kuukauden aikana oon päässy tutustuun ihan uusiin tuttavuuksiin mikä on ollu tosi mahtava juttu! Kun ajattelee miten yhessä vaiheessa erinäisistä syistä päätin polttaa useemman kun pari siltaa takaata. Vähän se kirpas sillon, myönnetään. Mutta sen jälkeen oon tuntenu olevani enemmän elossa ja vapaa niistä entisistä kahleista. Vähän kun Feenikslintu, mikä nousee tuhkasta. Myös tuttuja ihmisiäkin on tullu nähtyä riittävästi, mutta ainahan voi parantaa ja nähdä useemmin. Silti joskus ihmisenä tarviin sen oman ajan ja tilan ihan vaan itelleni. Välillä tekee tosi hyvää selvitellä ja kelailla omia ajatuksia kaikessa rauhassa.

Ja kuten varmaan tosta ylemmästä kuvasta huomaa, taas jälleen kerran päätin kyniä itelleni jo tavaks tulleen "kesäkeesin". Tossa moppihuiskassa on vaan joku juttu, mihin tulee palattua melkeen joka vuosi jos siltä tuntuu. Ja tänä vuonna oli just semmonen fiilis, et "perkele, nyt tää vanha musta tukka lähtee!" :D
Mutta ei hätiä mitiä, viimestään syksyn saapuessa lähtee toi huiskakin pois päästä ja alkaa se vanha tuttu ikuisuus-projekti. Hiusten kasvatus. Tällä kertaa vaan annan sen kasvaa niin pitkäks kun on kasvaakseen lainkaan värjäämättä tmv. sitä koko aikana. Kunnes se on sen pitunen mistä ite tykkään.

Kesä on tehny muutenkin ihmeitä itelle, innostuin jokunen päivä sitten kuvaamisesta taas! Se on ollu monta vuotta periaatteessa kiven kolossa, ettei siihen panostamiseen ollu minkäänlaista mielenkiintoo ollenkaan. Vähän summan mutikassa saatto räpsästä kuvan tästä ja tosta. Mutta se liekki hommaan uupu täysin.

Nyt kuitenkin se liekki on alkanu syttyä taas sisällä, kun päätin alkaa kuvaileen tota äiteen senioripuudelia. Olin ihan unohtanu, kuinka helppo ja hauska kuvattava tää koira onkaan! Tylsiä hetkiä ei missään vaiheessa oo tullu sillonkaan kun kamera ei kuvaa.

Käytössä on siis ihan tavallinen puhelimen kamera (Honor 7lite), ei siis mitään kameraa oo tullu hommattua ainakaan vielä. :p

Ainiin joo, kävin näöntarkastuksessa tiistaina ja saan vihdosta viimein ne silmälasit taas päähän! Menihän tässä liki 5 vuotta niitä hommatessa, kun vanhat tosiaan otti ja meni rikki yhtenä iltana humalassa. Se oli sitä hurjaa 18vuotiaan aikaa, kun pääsi baareihin, ja no tilanne tottakai pääs karkaan käsistä. :D Tekevälle sattuu ja turha niitä rilluttimia enää on murehtia. Pääasia että ensviikon paikkeilla tulee uudet ja saa taas silmät / näön paremmalle tolalle. Silmänpaineet kun hyppii korkeuksissa, eikä kummankaan tuijottimen näkö oo missään priima kunnossa (vasemman silmän  hajataitto on menny pahemmaks ja oikeen tarkkuus heikentyny aikalailla).

Eipä tässä kai oikeestaan muuta sen ihmeellisempää oo tähän väliin tänne kirjottaa / teille kertoo, toivotan jokaiselle tosi kivaa kesää ja muistakaa ottaa näistä ihanista keleistä kaikki irti! Palataan asiaan taas, kun saan inspiraation alkaa naputtaan tekstiä tänne. :) <3