Kun se ei näytä siltä, miltä pitäis
Taas näin, kun iskee hiljaisuus ja mistään ei oikeen kuulu mitään, tulee vaan fiilis kirjottaa. Eikä oikeestaan viime postauksesta mitään uutta, mennään samalla vanhalla kaavalla taas. Tai pitäiskö sanoo, ahdistutaan ja voivotellaan kun mikään ei oo hyvin. Tai itseasiassa onhan mulla, mutta pään sisällä ei vaan tunnu aina siltä. Sekin jo riittää että, sut on aikoja sitten diagnosoitu maanis-depressiiviseks + lievä skitsofrenia, ei auta asiaa lainkaan. Ja kyllä, mustaa valkosella jopa.
Mutta se ei oo pointti koko jutussa nytkään (pelkkä taustatekijä ehkä), kuinka ahdistavalta tuntu käydä taas vaa'alla. Ei, se ei näyttäny 50kg niinku olisin halunnu. Se näytti 9kiloo enemmän, missä vaiheessa tuntu että kaikki maailman seinät kaatuu ryminällä niskaan. "Sä mokasit". Teki mieli potkasta se vaaka seinään siinä vaiheessa, mutta oli pakko pitää vaan pää kylmänä ja katkerasti hiljaa pettyä.
Olisin voinu alkaa piirtään siinä vitutuksessa, senhän mä osaan. Tai no omasta mielestä joskus luulin niin. Ei, en osaa enää sitäkään. Ok, piirtokamat lens pitkin seiniä siinä vaiheeessa. Enmä voi sitäkään enää tehdä.
Eniten vituttaa kumminkin se, etten saa vaivasta 9'sää kilookaan pudotettua tästä ruhosta. Se ei ole edes paljoo, mutta ehei. Vittuileeko Karma mulle tässäkin asiassa? Kyllä.
Haluaisin edes joskus pitkästä aikaa sanoo näyttäväni hyvältä, niinkun monia vuosia sitten. Nykypäivänä sitä ei voi tehdä, paitsi sarkastisesti vittuillen itelleen.
Pääkoppaa nyt ei enää milloinkaan saa fiksattua, nää aikasemmin mainitut diagnoosit on nykyään pikemminkin luontenpiirteitä.
Mutta ruho ei näytä hyvältä, vaikka miten liikut ja rääkkäät ittees + jätät sen 1-2 päivää syömättä. Ei. Sama ruma mätisäkki sieltä peilistä kattoo jokaikinen aamu. Ymmärtäisin ehkä jos söisin tyyliin jotain roskaruokaa joka päivä, tai muuten rasvasta pöperöö. Mutta kun en.
Ja sit idioottina oon menny vielä vinkuun tätä samaa parille ihmiselle. Saako tässä vaiheessa syyttää jompaa kumpaa "päävammaa"? Menis ehkä selityksenä parhaiten, kun että maanis iski päälle, anteeks ei toistu.
Eikä toistu.
Jestas miten pienellä ihmisellä voi olla näin nurin asia. Tai sanottakoon että pikkujuttu on taas paisunu ihan liian isoks polven korkuselle hobitille.
Tästä ei oo oikopolkua mitenkään, eikä tästä pääse yli tai ympäri. Ennenkun pääsen siihen painotavoitteeseen, jollon tää päänsisänen helvetti loppuu.
Mutta se ei oo pointti koko jutussa nytkään (pelkkä taustatekijä ehkä), kuinka ahdistavalta tuntu käydä taas vaa'alla. Ei, se ei näyttäny 50kg niinku olisin halunnu. Se näytti 9kiloo enemmän, missä vaiheessa tuntu että kaikki maailman seinät kaatuu ryminällä niskaan. "Sä mokasit". Teki mieli potkasta se vaaka seinään siinä vaiheessa, mutta oli pakko pitää vaan pää kylmänä ja katkerasti hiljaa pettyä.
Olisin voinu alkaa piirtään siinä vitutuksessa, senhän mä osaan. Tai no omasta mielestä joskus luulin niin. Ei, en osaa enää sitäkään. Ok, piirtokamat lens pitkin seiniä siinä vaiheeessa. Enmä voi sitäkään enää tehdä.
Eniten vituttaa kumminkin se, etten saa vaivasta 9'sää kilookaan pudotettua tästä ruhosta. Se ei ole edes paljoo, mutta ehei. Vittuileeko Karma mulle tässäkin asiassa? Kyllä.
Haluaisin edes joskus pitkästä aikaa sanoo näyttäväni hyvältä, niinkun monia vuosia sitten. Nykypäivänä sitä ei voi tehdä, paitsi sarkastisesti vittuillen itelleen.
Pääkoppaa nyt ei enää milloinkaan saa fiksattua, nää aikasemmin mainitut diagnoosit on nykyään pikemminkin luontenpiirteitä.
Mutta ruho ei näytä hyvältä, vaikka miten liikut ja rääkkäät ittees + jätät sen 1-2 päivää syömättä. Ei. Sama ruma mätisäkki sieltä peilistä kattoo jokaikinen aamu. Ymmärtäisin ehkä jos söisin tyyliin jotain roskaruokaa joka päivä, tai muuten rasvasta pöperöö. Mutta kun en.
Ja sit idioottina oon menny vielä vinkuun tätä samaa parille ihmiselle. Saako tässä vaiheessa syyttää jompaa kumpaa "päävammaa"? Menis ehkä selityksenä parhaiten, kun että maanis iski päälle, anteeks ei toistu.
Eikä toistu.
Jestas miten pienellä ihmisellä voi olla näin nurin asia. Tai sanottakoon että pikkujuttu on taas paisunu ihan liian isoks polven korkuselle hobitille.
Tästä ei oo oikopolkua mitenkään, eikä tästä pääse yli tai ympäri. Ennenkun pääsen siihen painotavoitteeseen, jollon tää päänsisänen helvetti loppuu.
Kommentit
Lähetä kommentti