Melkein selvitty tästä vuodesta

 ♫ Rammstein - Rosenrot
♫ Lindemann - Steh Auf
♫ Slipknot - Killpop
♫ Slipknot - All Out Life
♫ Slipknot - Psychosocial

Onhan tätä jo odotettukin, että joulu alkaa sieltä pikkuhiljaa olla oven takana. Ei sillä että olisin edelleenkään joulu-ihminen, vaan että ollaan entistä lähempänä vuoden vaihtumista.
Taas täällä pienen pään suurissa mietteissä tuumailen, että josko tuo ens vuosi sit toimis näppäremmin kun tämä.
No voi vittu tuskinpa, ihan samaa rupista kuraa se varmaan tulee olemaan. Ihan yhtälailla miten viime vuodetkin.
Jestas miten positiivisesti sitä osaakin aina alottaa nää kirjotukset, tulee oikeen hyvä ja lämmin fiilis joka ikinen kerta. 
Mutta minkä takia sitä alkais tässä valehtelemaan ja heittään jotain "Jee elämä on niin onnellista!" -oksennusripulia,
kun se ei ole totta.
Kyllä, juttelen näille huushollin seinille edelleen ajatukseni. Paitsi nyt kyllä kirjotan tähän, poikkeuksellisesti. Peilikuvalle en oo jaaritellu aikoihin, kun sieltä takasin katsova naama vituttaa liikaa. Enkä loppujen lopuks viitti humauttaa nättiä peiliä vitutus-päissään paskaks.
Elän helvetin yksinäistä elämää, vaikka onkin pari ihmiskontaktia joihin pitää yhteyttä. Mutta ei niihinkään voi aina tukeutua ja purkaa päätä.

Onhan toki noi kuuloharhatkin muun muassa pään sisällä, jotka toisinaan muistuttaa itestään ja tästä pääsairaudesta.
Ja siitä miten epäonnistunu ihminen oon koko elämäni aikana. Ne yrittää henkisellä tasolla väsyttää pientä ihmistä.
Joskus vähän, joskus vähän liikaakin.
Mutta niiden jutteluihin en lähde enää mukaan pahemmin, erittäin harvoin. Antaa niiden pään sisästen mörköjen höpäjää typeriä. Vois nekin keksiä jo uuden aiheen, kun tää "elämässään epäonnistunu hylkiö" -setti on kulunu juttu.
Typeryksillä jääny vähän levy päälle, haha. Haistakaa harhat vittu.

Mutta tosiaankaan omassa elämässä ei oikeestaan oo tapahtunu mitään tähdellistä sitten viime kirjotuksen. Aikalailla oon vaan ollu ja ihmetelly seiniä, sekä ohi kulkevia ihmisiä kun tonne ulos oon lähteny liikkuun.
Ja joo, PS4 on ollu enemmän kun kovassa käytössä, löysin monien vuosien jälkeen sisäisen "gamer girl"-minäni.
En muistanutkaan kui huikeeta on vaan tuijottaa telkan näyttöö tunti tolkulla pelien ääressä. Tosin en mä päivittäin edes pelaa, ainoostaan sillon kun innostun ostaan kaupasta muutaman bissen kaveriks.
Ihan parasta hakata jotain Spyroo/Crashia nostalgiapärinöissä, tai ääripäänä The Witcher 3'sta.
Tai mitä nyt sattuu innostuunkaan. Löysinkö tästä elämän tarkotuksen? No en helvetissä, mut jotenkinhan nää tunnit täytyy saada kulumaan päivän aikana.
Viime aikoina on tullu iltasin erittäin tutuks tää "joo pelaan vähän aikaa", ja huomaan pelaavani edelleen 5-6'n aikaan aamulla. Mut kyllä mä mietin, et miks helvetissä en oo aikasemmin hommannu pleikkaa taas!
Oivoi olin joskus kova änärin pelaaja (ja voittamattoman hyvä siinä omasta mielestä), sekä Assassin's Creed'in pelailu oli parasta.
Otan nyt kiinni niitä menetettyjä vuosia.

Mutta olen mä vähän ottanu itteeni niskasta kiinnikin viime viikkojen aikana. Pari vuotta sitten mukisin, kuinka kävin Luotsilla kuntouttavassa työtoiminnassa, tosin en tehny siellä muuta kun puudutin persettäni 6 tuntia kolmesti viikossa. Kiskoin silloin kesken jäänyttä peruskoulua loppuun, eihän sitä ollu kun kokonainen 9. luokka. Ja sainkin melkein kaiken tehtyä. No se aika siellä loppu 7kk jälkeen, ja niin jäi oma opiskelukin.
Se, että olisin kotona opiskellu vielä ne 2 matematiikan kurssia ja saanu päättötodistuksen, niin ei. Mustahan oli kivempi palata vanhoihin tapoihin takasin.
Joo hei moro ryyppytoverit, joko mennään!
Oliko se virhe? Oli, iso moinen. Mutta kun koskaan toi matematiikka ei oo inspannu, ja sehän on se ongelma ollu ihan aina. Kun ei sitä tyhmä ole, mutta ei vaan sillonkaan jaksanu keskittyä. 

Mutta nyt oon ottanu yhteyttä tähän nettiperuskoulu.fi, minkä kautta saisin suoritettua vihdoinkin ne pari viimestä kurssia alta pois. Ja saisin vihdoinkin sen päättötodistuksen, minkä jälkeen vois lähtee miettiin että mitäs seuraavaks alkais tehdä.
Nyt varmasti joku nauraa ja halveksii, että miten 25-vuotias ei oo saanu opiskeltua edes tähän ikään päättötodistusta. 
Eipä tuo irvailu jaksa enää edes liikuttaa. Sitäkin kun on saanu elämänsä aikana ihan riittävästi kuunnella. 

"Olisit menny sinne koulun penkille niinkun muutkin!"

Omakohtasesti suurin syy on ollu oma rikkinäinen pääkoppa, mistä puhuinkin jo tossa aikasemmin.
Tää lakotti ei vaan toimi samanlailla kun monilla muilla.
Se on rajottanu omaa elämää helvetin paljon muutenkin kaikkeudessaan pienestä pitäen. Miten voisinkaan kertoo siitä, miltä tuntuu kun psyyke liki lahoo kuuloharhoista, tai kuinka tää paska saa ihmisen aina siirtyyn kaikesta sivuun.
Ellen olis kokenu ja eläny tän kanssa parikymmentä vuotta? Enkä pääse tästä eroon koskaan.
Ainoostaan on täytyny oppia elämään asian kanssa. Se/tai ne aikanaan sai mut aikoinaan otteeseensa, että jäin todellakin yksin. Kavereihin tuhosin välit, poltin sillat, miten sen haluakaan sanoo. Jätin kaiken kylmästi taakse, ja lähdin kulkeen sitä synkkää polkua. Ja sille polulle on lopullisesti jääty.