☠ Lucifer's left hand ☠

Viikonloppu oli ja meni, kuten kaikki muutkin. Tai no toistaseks näytin olevan kipeä, tai sitten miulla oli vaan henkisesti jo niin paha olla valmiiks, että olo tuntu sairaalta. Muuten oli ihan kiitettävä vkl pitkästä aikaa, vaikka lähinkin tyhmänä ulos puolkuntosena, ei haittaa yhtään. Ehkä just siks, että sain korjailtua muutaman ihmisen kanssa välejä hieman paremmiks, koska aikasemmin oli vähän kysymysmerkillä että väleissä vaiko ei. Se siitä hyvästä fiiliksestä. Muuten onki aika kulunu pakkaillessa ja toissapäivänä alotin piirtämisen, sain jotenkin aikaa muuten kulutettua ja yllättäen tääkin alko sujua paremmin kun ennen, siitä keräsin taas jotain positiivista ja pikku hiljaa alko tuntua siltä, että miullahan menee helvetin hyvin elämässä muuten. Jooh, tossa kumminkin jokunen aika sitten kuulin tosi ikäviä uutisia yheltä läheiseks tulleelta kaverilta, sen puhelun jälkeen tuntu taas siltä, että kaikki meneekin päin helvettiä. Asiaa en tässä rupia kumminkaan kertomaan, kos

Pakko sanoa että tämmöstä perjantaita ei ookkaan ollu pitkään aikaan, ei ois pitäny parrata ku ei ikinä oo kipiänä, suatana!  Tää ilta meneekin sitten koneella jumittaessa ja musiikkia kuunnellessa ( yllätys ) +päätin että tän päivän / illan biisi saa luvan olla... Rammstein - Hallelujah . En oo herraseen aikaan tuota biisiä kuunnellu ja tänään tuli semmonen kunnon fiilis sitten raiskata toi totaalisesti, julmaa. Tosiaan tällä kuumeella on ilmeisesi joku on/off -nappula hihassa. Ensin on hyvä fiilis ja hetken päästä olo kun kuolleella. Vapisuttaa, paleltaa, tärisyttää vaikka päällä on varmaan muutamainen lämmin viltti. Ei auta sitten pätkääkään. Koko ajan vaan entisä kylmempi, mitä enemmän tule revittyä kudetta niskaan. Ja tästä tekstistäkin tulee varmaan jotain ihan hämärää tässä kuume huume houraillessa! Keuhkotkin sanoo kohta ittensä irti tän yskimisen takia, kohta varmaan lähtee ääni ja kuulostan raiskatulta porsaalta, pisteet sille yea! Päähän särkee eikä särkylääkkee

Miulla on ollu tosi kiva päivä tänään, joo no nukuin melkein kaiken aikaa mutta mitä väliä sillä nyt on, ei ainakaan enää väsytä (huomaa tyylikäs unirytmi) . Mutta sittenku jaksoin raahautua koneelle saakka, sain Siiriltä (serkku) aika helevetin mielenkiintosen viestin mesessä. Sehän nyt on semmonen virtuaalikennel -voohottaja jne, pyörii paljon niissä "piireissä".  Ihmettelin kun linkitti jonkun v-kennelin osotteen miulle ja sano et katoppas mitä kuvia siellä on.. Noh, menin ja katoin ja kauhistus kun rupes heti keittämään päässä melkein. Siellähän komeili Pojun, että Yedin kuvia. Meni kyllä tiukkaa viestiä sen kennelin ylläpitäjälle säpöllä, ei tullu vastausta mutta kuvat oli kadonnu ja samoten koko kennel. Raivostuttaa tommonen käytös, ettei voi nähdä pätkän vertaa vaivaa, että nappais niitä kuvia semmosista paikoista, mistä saa copyrightien kera ottaa. Mutta ei, kun mennään nyt vaan vähän sieltä ja täältä otteleen kaikkia kivoja kuvia. Niin, eikä kysytä mitään

Kattokaa, mie viisastuin alle viidessä minuutissa ihan vähän, bloggerin ulkoasut ei oo koskaan minnuun oikein kolahtaneet, eikä ihtelläkään ollut nyt mitään mielenkiintoa ruveta tappelemaan kaikenmaailman väriyhdistelmien kanssa. Joten reippaana toverina lähdin ettimään netin kautta jotain kivannäköistä, eikä entistä pirteämpää ulkoasua blogille. Ja TADAA, tällainen tuli bongattua. Ei mikään liian räikeä, muttei sellainen tylsä / synkisteleväkään. Tykkään väreistä, vaikkei tuo pinkki tmv. (mikäonkaan) olekaan mikään mieluisimpia värejä. Harmaa, musta & valkoinen tasapainoittavat tuota kivasti. Olisihan siellä ollut vaikka mitä leiskoja, mutta päätin nyt lyhyessä varoitusajassa napata ensimmäisen itseäni miellyttävän. (Tosiaan tämähän on Myspace Layout sista, kannattaa käydä kurkkailemassa jos ei oman blogiulkoasun rakentelu nappaa! ) Mitähän vielä jaksaisin kirjoitella. Nyt ei olekaan mitään sen suurempia mietteitä / aatteita, mistä voisin kauhian romaanin kirjoitella ilta

Ehkä elämäni vaikeimmista päivistä oli tänään, yleensä onnenpäivä mutta nyt meni vähän väärimpäin. Meidän vanhin koira Poju kävi keskiviikkona (11.pvä) eläinlääkärissä, tarkotuksena oli käydä vaan perustarkastuksessa, mutta huonojahan uutisia sieltä tuli. Koiralla oli salakavalasti iskeny imusolmukesyöpä kaulaan, mikä oli sitten niin pahasti levinnyt, ettei sille voitu enää tehdä yhtään mitään. Ja koska koira oli muutenkin jo vanha +lihaksisto suoraansanottuna surkastunu kokonaan. Että Poju sai pari päivää vielä olla kotona, kunnes tänään sitten päästettiin se "koirien taivaaseen". Ihmettelin myös, miten se on jaksanu kakkoskerrokseen asti jaksanut tulla rappusia ylös, kun se on niin kipeä ollut, ei oo vaan näyttänyt että se on ollu tosi kipeä... No tänään koitti se päivä, mitä ei oltais koskaan haluttu koittavan. Aika meni ihan älyttömän nopeesti. Päätin etten itke ennenkun meen sinne eläinlääkäriin ja tuun sieltä pois (miks? no en tiedä itsekään) . Mutta niinh

Tosiaan tästähän ei todellakaan ole pitkä aika, kun tänne blogiin rustasin kiitettävän tekstin näin iltasella. Tänne on vaan kiva kirjotella aina välillä, kun ei oo muutakaan tekemistä. Enkä viitti olla muiden jaloissa / riesana. ^^ Ehkä otsikko kertoo kaiken, oon tässä nyt pidemmän aikaa tuumaillu tota pientä lausetta. Miten joku voi väittää ettei pelkää yhtään mitään? Kyllä miu mielestä jokaikinen ihminen pelkää jotakin, oli sitten kuinka kova persoona kyseessä.  Minähän yleensä tokasen etten pelkää mitään, mutta höpöpuhettahan se on. En vaan kehtaa koskaan ottaa puheeks, koska tuntuu et sillon minnuu katottais vaan kieroon. Niin, mitä mie pelkään? Yleensä en pelkää mitään sen suuremmin, mutta kaikkein ehkä vaikuttavin asia on se menettämisen pelko. Pelkään jopa itelle tärkeiden ihmisten puolesta, jos ne ei sitä itse tee. Jos ei oman tietyn ajan jälkeen jostakin ihmisestä kuulu mitään, niin sitten iskee just semmoset "entä jos onki tapahtunu jotain?" ja saman

Nyt on pakko kirjottaa johonkin ihan kaikki, tätä paskaa jaksa pään sisällä loputtomiin pitää. Vuos 2011 oli suoraansanottuna aivan perseestä, kaikki meni vituiks ja ihmiset tuntu katoovan ympäriltä. Empätiedä, ehkä saan syyttää siitäkin vaan itteeni. Muutamaan tosi mahtavaan ihmiseen kyllä tutustuin tona vuonna, ehkä se oli semmonen ainoo oikeesti ilonen asia mun vuodessa. Kun mikään ei yksinkertasesti vaan kiinnostanu, millään ei ollu väliä ja aivan sama vaikka oisin vetäny itteni narun jatkoks, aivan helvetin sama. Ehkä sellanen fiilis iskee välillä edelleen, kun millään ei oikeesti oo mitään suurta merkitystä. Eikä mulla oo mitään elämän tarkotusta koskaan ollukkaan. Yks turha riesa / päänvaiva muiden keskuudessa, who cares.  Vitutus oli kyllä joka päivästä, aina joku asia sai veren keittämään päässä ja kaikkien naamat vitutti kun pientä oravaa, kun käpy on jäässä. Pelkkä ajastukin ulos menemisestä pisti semmosen ahdistuksen jylläämään, ettei sitä sit pystyny lähtee