Kun se ei näytä siltä, miltä pitäis
Taas näin, kun iskee hiljaisuus ja mistään ei oikeen kuulu mitään, tulee vaan fiilis kirjottaa. Eikä oikeestaan viime postauksesta mitään uutta, mennään samalla vanhalla kaavalla taas. Tai pitäiskö sanoo, ahdistutaan ja voivotellaan kun mikään ei oo hyvin. Tai itseasiassa onhan mulla, mutta pään sisällä ei vaan tunnu aina siltä. Sekin jo riittää että, sut on aikoja sitten diagnosoitu maanis-depressiiviseks + lievä skitsofrenia, ei auta asiaa lainkaan. Ja kyllä, mustaa valkosella jopa. Mutta se ei oo pointti koko jutussa nytkään (pelkkä taustatekijä ehkä), kuinka ahdistavalta tuntu käydä taas vaa'alla. Ei, se ei näyttäny 50kg niinku olisin halunnu. Se näytti 9kiloo enemmän, missä vaiheessa tuntu että kaikki maailman seinät kaatuu ryminällä niskaan. "Sä mokasit" . Teki mieli potkasta se vaaka seinään siinä vaiheessa, mutta oli pakko pitää vaan pää kylmänä ja katkerasti hiljaa pettyä. Olisin voinu alkaa piirtään siinä vitutuksessa, senhän mä osaan. Tai no omasta mielest