Peilikuvan vihollinen
"Rakas päiväkirja, tänään minulla oli todella mukava ja ihana päivä. Kaikki oli niin onnellista..." Oon yhtä huono tekstien otsikoinnissa, että niiden alottamisessakin. Tai miks mun pitäis edes miettiä sitä miltä ne kuulostaa? Samaa paskaa eri purkissa tänne silti tulee suollettua kaikesta huolimatta. Ja tääkin teksti tulee oleen helvetin outo, kirjotusvirheinen, sekava, sunmuuta. Koittakaa kestää tai lopeta lukeminen tähän. Bye. Ainiin, pari kissekuvaa tulee koristeeks. Koska rakastan tota omaa, että äiteen muorikissee enemmän nyt kun mitään. Ne on lauman viimeset mummelit. Ripulia näin lyhyellä väliajalla? Haluan vaan purkaa niin sanottuja turhia ajatuksiani taas tänne. Eikä mulla ole mitään parempaakaan paikkaa tähän vuodatukseen, olenhan vaan vähä-älyinen ja mitä vielä. Ei tämmösiä ihmisiä kuunnella/oteta tosissaan yhtään missään. Pureudutaan vähän tähän skitso-minän synkkään puoleen. Vaikka aikasemmin kirjotin, kuinka tykkään siitä että päässä viiraa ja pirun lujaa. Mut