Syksyn söperrykset ja räpsyt
Viimesimmästä tekstistä on taas vierähtäny jo jokunen tovi, ei vaan oo ollu minkäänlaista motivaatioo kirjottaa tänne mitään. Eikä iteltä oo ikinä onnistunu alottaa jotain pätkää, jättää se lojuun tonne luonnoksiin ja jatkaa sitä sit joskus sadan vuoden päästä. Mitä jos en muistakaan enää koko juttua mistä olin ees alottanu kirjottaan aikoja sitten? Eihän siinä tekstissä olis mitään tolkkua, niinkun näissä kirjotuksissa ei useemmiten muutenkaan tunnu olevan. Nyt vaan tuntu siltä, että palaa halu päästä kirjottaan ja kertoon asioita mielen syövereistä. Voin sit muutamaisen vuoden, tai vuosikymmenen päästä lueskella näitä ja yrittää olla myötähäpeilemättä. Vähän niinku tänä päivänä joskus teen omille +7-8 vuotta vanhoille kirjotuksille. Niitä kun lukee, nii ei voi kun miettiä et mitä ihmettä ton polvenkorkusen hobitin päässä on oikeen liikkunu sillon. Vai onko kenties liikkunu yhtään mitään, kun takana on tyypillisesti ollu muutama vuorokausi valvomista ja liikaa kahvia. Yritä siinä si