Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Apulamaista tekstiä

Kuva
Oon nyt tän illan aikana stalkannu apulaa melko silmä tarkkana. Ei, en oo missään nimessä suunnittelemassa uutta koiraa. Vaan enemmänkin oon kiinnostunu kattomaan noita annetaan / myydään ei-rekisteröityjä koiria. Miksi? Koska olen utelias? Ehkä, lisäksi haluan kattoo mimmosista yhdistelmistä niitä tulevia sekarotusia on maailmaan sikiämässä. Pakko sanoa että jotkut on jopa järkyttänyt aikanaan, kun viimeks kurkkailin. Siellä oli niin myyttisen epätodellisia yhdistelmiä (verraten koirien rakenne -ja kokoeroa) . Mutta kaikkeen sitä sitten pystyy näköjään. Toiseksi oon kiinnostunut kattomaan mimmosia hintoja ihmiset pyytää seropikoirista. Jotkut on niin pyöristyttävän korkeita lukemia, että ihan pyörryttää. Ymmärrettävää, että jotkut tosissaan haluaa näillekin koirille löytää ne uudet kodit (etteivät mene mihin sattuu). Mutta monien hintaa voisi laskea reilusti puolella - ja enemmänkin. Mutta "Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa" ! Nyt löyty enemmä

Build your own life, this is my.

Kuva
Nyt on ihan tajuttoman pakottava tarve päästä taas kirjottamaan tänne vähän pidemmin, kun viimeksi. Tässä nyt pitkähkön aikaa jaksanu kuunnella ihmisten arvostelua ja kuittailua miun elämästä & elämäntavoista. Mitä helvettiä, miten se ketään itseasiassa edes liikuttaa mitenkään?! Jos nyt haluan tissutella vaikka joka päivä ja vetää pari askia ( kuvainnollisesti ) röökiä siin samalla, niin ei se oo keneltäkään muulta pois. Ainoostaan miulta iteltäni, eikä sen pitäisi kenenkään muun elämää pilata. Eihän? Omatpahan on valintani, enkä oikiastaan jaksa enää edes kuunnella muiden arvostelemista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -menetelmällä yrittäny tässä nyt sivuuttaa näitä asioita. Mutta pakostikin ne tulee aina kuultua ja loppupeleissä se alkaa olla jo aika vituttavaa kuunneltavaa. Kyllä sitä tuli aina alussa naureskeltua ja viitattua kintaalla. Mut rajansa kaikella kumminkin.  Muutenkin ärsyttää se, miten ihmiset kuvittelee tietävänsä miusta kaiken päästä v

Pieni tekstinriimi pitkästä aikaa.

Kuva
Pitkästä aikaa jaksan taas kirjottaa tännekin jotain. On siitä taas tarpeeks aikaakin. Viimeset pari kuukautta vaan on ollu semmosta hullunmyllyä ja sotkua, mitä en oo saanu muotoiltua tekstiksi. En tiiä, oon onnistunu sotkeen tosi paljon asioita parissa kuukaudessa, osan tahallaan ja osan sitten taas tahtomattani. Silti oon vaan jotenkin osannut ryssiä asioita pahemman kerran. Haluisin ehkä palata elokuuhun ja vääntää pari  asiaa oikeelle kaidalle, mutta kun sitä aikakonetta ei taida vieläkään olla olemassa.  Ainakaan toimivaa semmoistahi. Haluisin selvittää parin ihmisen kanssa asiat ihan alusta loppuun face to face, mutta se lieneepi tällä hetkellä olevan ihan mahdoton ajatus. Tai sitten se saattais hyvällä tsäkällä olla mahdollistakin, niin emmie uskalla lähestyä tätä ihmistä asian suhteen millään tavalla. En pelkää ihmistä / hänen reaktioonsa kun tämä asia nostettaisiin taas pöydälle. Suoraansanottuna pelkään vaan sitä, että esitän asiani väärin ja näin ollen tä