Happiness .vs Sorrow
Minen osaa puhua asioitani vaikka olis piippu ohimolla, en vaan osaa millään konstilla. Vaikka kuinka yrittäisin, siitä ei koskaan oo tuullu kun ihmetteleviä katseita ja paskaa niskaan. Joten oon päättäny toistaseks lopettaa sen kokonaan ja kirjottaa kaiken tänne. Tietenkin parempi olis ehkä ihan p u h u a asioista, mutta kun ei se vaan kolahda miulle, ei oo koskaan kolahtanu. Voiskohan sen sanoo näin, että ajatumaailma menee itekseen yhtä vuoristorataa ilman jarruja, ylämäki alamäki ylämäki alamäki ja sitä rataa. Yhtenä hetkenä on helvetin hyvä fiilis ja tuntuu et kaikki menee niinku pitääkin. Toisena sit on perus "seinät kaatuu niskaan" ja oon jääny taas nuolemaan auki revityt haavat. Esimerkiks tää koko kesä on ollu semmosta, ehkä enemmän tota positiivisempaa mutta miut tuntien ei mistään tule selvittyä kompastumatta. Maybe someday opin kahtomaan enemmän missä kävelen ja missä en, loppuis nää kompuroinnit. Hope so. Tässä kesän aikana oon mm. saanu muutamien ihmiste