Minä ja minä
... Tai no tämähän on se tyypillinen vastaus aina, kysy niitä kuulumisia sitten kuka tahansa. Ja kappas, yllättäen oon taas tän piskusen blogin kimpussa tähän aikaan kun kiukkunen ärrieri, hampaat iskee ytimeen saakka. Jotenkin tää yö-aika on mulle se luonnollisin ja "luovin" aika kirjottaa edes jollain tavalla ajatuksiani ulos. Ehkä se johtuu siitä, kun tähän aikaan kukaan ei oo edes vahingossa kysymässä sitä kliseistä "Mitä kuuluu?"-kysymystä, mihin pitäis myös vastata taas sillä kliseisellä "Ihan hyvää"-lauseella. Tästä tekstistä tulee sekava, eikä sitä oo kenenkään tarkotus ymmärtääkään. Puran tän vaan ihan itteeni varten taas. Syy minkä takia vastaan siihen aina samalla tavalla, vaikka olis ne parikymmentä heittoveistä selässä ja kirves takaraivossa poikittain, johtuu siitä etten vaan kirjaimellisesti jaksa alkaa selittään ihmisille miten vinkuraan ja solmuun ne ajatukset osaa mennä tässä päässä. Eikä edes puhuta nyt omista ajatuksista, vaan niiden