Liikaa ajatuksia pienessä päässä
Oon pitkän aikaa nyt miettiny, miten ja kenelle kertoisin ja purkaisin asioita pään sisältä. Mutta rehellisesti sanottuna en keksiny yhtään ketään tuttava/kaveripiiristä, jolle voisin alkaa "tilittään". Jotenkin tuntuu että ihmiset ei ymmärrä, tai kun ne yrittää ymmärtää niin se menee liian väkinäiseks jo molemmin puolin. Luulin itseasiassa jo päässeeni yli tästä, minkä kanssa väänsin ja tappelin tosi monta vuotta sitten. Niitä pienen pieniä tunnepyrähdyksiä en oo sen jälkeen laskenu mukaan, kun ne on 1-2päivän aikana menny sit ohi. Podin 15-17vuotiaana anoreksiaa, en sietäny silloin itteeni mitenkään, se about 40kilonen luuranko oli lihava ja oksettava olento, kun katto peiliin. Suunnilleen 18-vuotiaana aloin tosi hitaalla tahdilla pikku hiljaa syömään ja näkeen itteni ihan siedettävän näkösenä, kun alko massaakin vihdoin tulla luiden päälle. Kuukausi kuukaudelta se alko tuntua paremmalta ja itekin huomas, miten sitä voi paremmin kun aiemmin. Toki huonoina päivinä tuli