☠ Lucifer's left hand ☠

♫ KoЯn - Falling Away from Me ♫  KoЯn - Make Me Bad ♫ Rammstein - Dalai Lama ♫ Rammstein - Keine Lust ♫ Rammstein - Mein Herz Brennt Siis voi jumalauta että alkaa ottaan aivoon ihmisten ymmärtämisen vaikeus. Sitten viime jutun on tullu jotain sääli- että pään aukomis-viestejä, kuinka "hei mullakin kuoli kaveri tossa 10v sitten, ja silti sujuu loistavasti." Mahdollisesti kaikessa siinä tunnekuohussa esitin asiani epäselvästi, mitenpäin tunnen olevani yksinäinen ihminen. Mutta tarkennetaan sitä nyt, kun oma fiilis on tällä hetkellä se mikä aina on, jääkylmän neutraali. Kyllä, mua vituttaa ja surettaa se ettei omassa elämässä ole enää elossa ihmisiä, joille vois avautua tän häiriintyneen pään asioista. Tai no jotain pientä voi kertoo isoveljelle ja äiteelle, mutta tosi pintaraapasuna. Mutta ton aikasemman tekstin pointti ei ollu se, vaan, millasta on elää yksinäisen ihmisen elämää. Se, että oon materiaalisesti saanu vaikka ja mitä elämäni aikana, ei oo verrattavissa siihen mitä

 ♫ Rammstein - Spring ♫ Eevil Stöö Junji Ito ♫ Apulanta - 60 uutta ongelmaa ♫ Rammstein - Ohne Dich ♫ Eevil Stöö - Maailma Ei Riitä   ♫ Eevil Stöö - Yksijäinen ♫ Slipknot - Snuff Kaikkihan tietää kuinka luupäinen ja vahva persoona olenkaan. En koskaan tarvihe ketään taakseni taustatueks, tai ylipäätään ketään ymmärtään tätä omituista päätä. Ja kuinka mulle kuuluu aina niin (valehdellen) hyvää, oli tapahtunu mitä tahansa. Sitä se on ollu lähestulkoon aina. Mutta oonko halunnu että tää olis menny näin, näinkin pitkälle elämässä? En. En todellakaan kadu mitään siitä, mitä elämä on näyttäny ja opettanu matkan varrella. Ja haluan nähdä vielä lisää. Mutta se, että musta on tullu tämmönen polvenkorkunen inhottava ja kylmän ilkeä ihminen, ei ollu koskaan tarkotus. Mutta kun tarpeeks monta kertaa luotin niihin "omiin" hyeenoihin, tein lojaalisti vaikka ja mitä heidän puolesta. Sympaattisena ihmisenä kuuntelin, ymmärsin, puolustin aina omiani kun suurempiakin aarteita. Ja sen seuraukse