Kelataan molempiin suuntiin
Ha, aina yhtä huono otsikoimaan omia tekstejä kuten yli vuosi sitten. Vähän yllätyin itsekin, miten viime vuoden huhtikuun jälkeen avasin bloggerin ja kurkkasin omaa terapia-pistettäni. Tavallaan aattelin, etten enää tarvis tätä synkän puolen turvasatamaa enää, oon todellakin jo iso hobitti joka pärjää omillaan. Tai pikemminkin pärjäisin omien demonieni kanssa purkamatta niitä julkisesti. Mutta mitä vielä, nää pienet pirut hyppii Luciferin vasemman käden pöydille jopa silmien edessä. Onhan mun siis on pakko päästä purkaan edes vähän jotain ulos. Hassua tosin alottaa, kun vakiolause olis se "Mistä edes alottasin.." Viime vuosi oli ja meni, siitä ei oikeestaan taida olla mitään sen kummosempaa kerrottavaa, tuli oltua ja ihmeteltyä. Tai rehellisesti sanottuna se meni aikalailla niin usvassa, etten edes ite muista miten se meni. Tän vuoden maaliskuussa elämäni koiran lisäks äiteen koira, meidän pieni ja pippurinen Wili meni nukkupaikkaansa risat 16-vuotiaana. Se jos mikä oli kova