Askel kaks, stop
Tähän postaukseen ei tuu kuvia, kun ei oo jaksanu kuvata mitään. Ei edes ikkunasta puiden lehtiä. Tosin eipä niissä kuvattavaa oliskaan. Mistähän edes alottasin, joo viime vuodesta lähtien oli tarkotus kirjotella joka kuukausi jotain. Mutta jotenkaan ei vaan saanu irti mitään itestään ennen tätä. Tääkin rustaus tulee pitkästä aikaa yöllä, kun yhessä vaiheessa olisin ollu jo nukkumassa tähän aikaan. Mut jotenkin ne vanhat paskat jaksaa nostella päätään tähän aikaan vuodesta. En halua, en pysty, eikä oikeestaan edes huvita. Yleensä ihmisen mieli piristyy kun tulee kesä, mutta oma mieli vaan tummenee ja uppoo niihin syviin vesiin. Jotenkin nää kesät saa mut vaan niin pahalle mielelle ja jäämään sinne kotiin. Vaikka ilma ois kun morsian, kaikilla kivaa ja niin pois päin. Paha olo ei johdu ihmisistä, eikä edes (taas) siitä etteikö "kehtais" tän näkösenä mennä ulos. Vaan se on siellä syvällä pääkopan uumenissa. Ja taas tulee vielä enemmän entisestään se "vieraantuminen&qu