☠ Lucifer's left hand ☠

Miten yks yhtye voi vaikuttaa omalla tavallaan näin paljon pienen väärinymmärretyn ihmisen elämään.. Meni jonkun aikaa etten kuunnellut Rammsteinia oikeestaan ollenkaan, se oli vähänkun jäissä. Kumminkin viime perjantaina se taas teki comebackin musiikkilistoille kokonaan, kun Jarin kanssa otettiin siinä muutamasti bissee ja saksalainen polvenhakkausmusiikki huus koneesta. Tästä yhtyeestä löytyy niin paljon muistoja oman lyhyen elämän varrella. Monella biisillä on jopa oma tarinansakin kerrottavana omalta osaltani. Niin ikäviä kuin huonojakin muistoja. Pari biisiä löytyy myöskin, mitä tulee useinkin hiljasina iltoina kuunneltua edesmenneiden kavereiden muistolle. Kun autolla ajeltiin hyvällä porukalla ympäriinsä ja volat kaakossa tietenkin tän yhtyeen biisejä +joitain muitakin. Spring , Stirb nicht vor mir , Ohne Dich  & Frühling in Paris . Siinä on 4 kappaletta, mitkä tuo niin paljon haikeita muistoja ja suurta ikävän tunnetta aina pintaan. Tuntuu kun menis kylmiä väreit

Mun täytyy päästä tyhjentämään pääni kokonaan nyt johonkin. Mä en vaan tiedä kenelle mä nää asiat puhuisin, enkä usko että kukaan jaksais näitä asioita kuunnella. Mullahan pitäis asiat olla loistavasti! Molemmat vanhemmat kuvioissa, isoveli, pieni kummipoika, katto pään päällä ja kourallinen enemmän ja vähemmän tärkeitä tuttuja. Mutta kun  tuntuu vaan ettei mikään tunnu hyvältä, joka päivä herään ilosena mutta se ilo hiipuu aina iltaa kohden. Oon taas muutaman viikon iltasin itkenyt, mulla on vaan niin tajuttoman iso ikävä taas paria tärkeeks tullutta ystävää. Semmosia jotka edes yrittäis ymmärtää. Eihän niitä enää takasin saa vaikka kuinka haluais, mutta tunnen taas olevani ihan ypöyksin. Mä oon kuuntelijaluonne ja tykkään kuunnella muiden murheita siitä sun tästä. Mutta jos haluaisin kerrankin olla itsekäs, että olis kiva jos joku joskus kuuntelis edes hetken muakin. Oon vaan väsynyt jaksamaan joka päivä ja sullomaan kaikki asiani tän pienen pään sisälle. Isän kanssa en oo koska