☠ Lucifer's left hand ☠

  ... Tai no tämähän on se tyypillinen vastaus aina, kysy niitä kuulumisia sitten kuka tahansa. Ja kappas, yllättäen oon taas tän piskusen blogin kimpussa tähän aikaan kun kiukkunen ärrieri, hampaat iskee ytimeen saakka. Jotenkin tää yö-aika on mulle se luonnollisin ja "luovin" aika kirjottaa edes jollain tavalla ajatuksiani ulos. Ehkä se johtuu siitä, kun tähän aikaan kukaan ei oo edes vahingossa kysymässä sitä kliseistä "Mitä kuuluu?"-kysymystä, mihin pitäis myös vastata taas sillä kliseisellä "Ihan hyvää"-lauseella. Tästä tekstistä tulee sekava, eikä sitä oo kenenkään tarkotus ymmärtääkään. Puran tän vaan ihan itteeni varten taas. Syy minkä takia vastaan siihen aina samalla tavalla, vaikka olis ne parikymmentä heittoveistä selässä ja kirves takaraivossa poikittain, johtuu siitä etten vaan kirjaimellisesti jaksa alkaa selittään ihmisille miten vinkuraan ja solmuun ne ajatukset osaa mennä tässä päässä. Eikä edes puhuta nyt omista ajatuksista, vaan niiden

 "Rakas päiväkirja, tänään minulla oli todella mukava ja ihana päivä. Kaikki oli niin onnellista..." Oon yhtä huono tekstien otsikoinnissa, että niiden alottamisessakin. Tai miks mun pitäis edes miettiä sitä miltä ne kuulostaa? Samaa paskaa eri purkissa tänne silti tulee suollettua kaikesta huolimatta. Ja tääkin teksti tulee oleen helvetin outo, kirjotusvirheinen, sekava, sunmuuta. Koittakaa kestää tai lopeta lukeminen tähän. Bye. Ainiin, pari kissekuvaa tulee koristeeks. Koska rakastan tota omaa, että äiteen muorikissee enemmän nyt kun mitään. Ne on lauman viimeset mummelit. Ripulia näin lyhyellä väliajalla? Haluan vaan purkaa niin sanottuja turhia ajatuksiani taas tänne. Eikä mulla ole mitään parempaakaan paikkaa tähän vuodatukseen, olenhan vaan vähä-älyinen ja mitä vielä. Ei tämmösiä ihmisiä kuunnella/oteta tosissaan yhtään missään. Pureudutaan vähän tähän skitso-minän synkkään puoleen. Vaikka aikasemmin kirjotin, kuinka tykkään siitä että päässä viiraa ja pirun lujaa. Mut

Ha, aina yhtä huono otsikoimaan omia tekstejä kuten yli vuosi sitten. Vähän yllätyin itsekin, miten viime vuoden huhtikuun jälkeen avasin bloggerin ja kurkkasin omaa terapia-pistettäni. Tavallaan aattelin, etten enää tarvis tätä synkän puolen turvasatamaa enää, oon todellakin jo iso hobitti joka pärjää omillaan. Tai pikemminkin pärjäisin omien demonieni kanssa purkamatta niitä julkisesti. Mutta mitä vielä, nää pienet pirut hyppii Luciferin vasemman käden pöydille jopa silmien edessä. Onhan mun siis on pakko päästä purkaan edes vähän jotain ulos. Hassua tosin alottaa, kun vakiolause olis se "Mistä edes alottasin.." Viime vuosi oli ja meni, siitä ei oikeestaan taida olla mitään sen kummosempaa kerrottavaa, tuli oltua ja ihmeteltyä. Tai rehellisesti sanottuna se meni aikalailla niin usvassa, etten edes ite muista miten se meni. Tän vuoden maaliskuussa elämäni koiran lisäks äiteen koira, meidän pieni ja pippurinen Wili meni nukkupaikkaansa risat 16-vuotiaana. Se jos mikä oli kova

Kesä, mitä siitä tulee ihmisille mieleen? No kaikkea positiivista tietysti, on lämmin, ei tarvihe kerrospukeutua, pääsee nauttiin auringosta jnejnejne. Myönnetään että itsekin joskus nautin kesästä, sillon kun näytin omasta-, että muiden mielestä hyvältä. Tästä onkin semmoset 10-vuotta aikaa jo. Se oli aikaa kun laihimmillani ( parhaimmillani ) laihduttamisen takia sairastuin anoreksiaan +masennuin siinä samassa rytäkässä. Mutta näytin silti hyvältä aina kun katoin itteeni peilistä. Paino keikku siinä 39-40kg paikkeilla. Nykyään mielummin vaan horrostaisin koko kesän yli, ja heräisin talvella kun täytyy taas pukee paljon vaatteita. Miksi? Koska tässä vuoden henkisesti puolikuolleen ruhoni kanssa vääntäessä en vieläkään oo päässy siihen kuntoon, mitä olin 10-vuotta sitten. Vaaka ei näytä painona edes sitä 45kg (mielummin vähemmän). Eikä se, miten sillon tällön saa samaa "haista paska"-kommentointia ihmisiltä nykysestä ruhon mallista helpota asiaa lainkaan. Ei, en paina 90kiloo